Sekin on kummallista, että tämä sama mökki on olemassa ja minä olen täällä. Tällä viikolla on mennyt pari päivää kaupungissa käydessä, asioita kauppoihin ja kysymistä sieltä täältä, korona-ajan varustuksin vierailu vanhusten hoitopaikkaankin. Istumista auringossa, omenapuun katselua, suu-nenäsuojus ja turva-etäisyys - kaikki muistetaan.
Ylellisyyttä on omistaa laituri, elämästä nauttimista on olla laiturilla kesäpäivänä, katsella ikuista merta, laskea rantakäärmeet kivikossa ja seurata västäräkkien touhuja. Sitten on tekemiset, joista on huolehdittava - ponttonit, kettingit, silta ja laiturin kansi. Kaikkea meri vetää vinoon, nostattaa ja laskee, kuluttaa, pyörittää, mutta ei ole kuitenkaan vielä vienyt kaikkea kokonaan. Kaislojen niittoa ja kuljetusta, ponttonien paikkausta, kettinkien oikaisua, lautojen vaihtamista vielä edessä. Onneksi meitä on kaksi täällä.
Kävimme uimassa. Ilta on lämmin, vesi myös. Meidän meri, hiukan suolaista vettä, hiukan kaisloja, lempeä tuulenvire, iltapalaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä. Niin kesäillat kuluvat. Vuoden pisimmät päivät ovat nyt ja aurinko paistaa myöhään, näkyy tämän huoneen ikkunoihin vielä. Tämä on lämpöpumppuhuone, josta olen kirjoittanut. Nyt se on jäähdytettävissä samalla laitteella, mutta minä istun koneen ääressä täydellisen olotilan vallitessa ilman vaatteita, enkä välitä likaisista ikkunoista ja nuupahtaneista ruukkukukista, kun tämä on vaan niin ihanaa.
Jossain vaiheessa lintu lensi päin terassin ikkunalasia - lintu selvisi, ikkuna ei. Vietiin karmit lasiliikkeeseen tänään. Jossain vaiheessa pakastin jäi ilman sähköä. Puolisulat marjat ja osittain jäiset kalat otettiin pois, koko laatikko tyhjennettiin, syötiin paistettua kuhafilettä ja osa kaikesta vietiin kompostiin. Tätä vain tapahtuu joskus, mikään ei ole täydellistä siis, ei ihmisen hamstrausfilosofia vaan päde. Ja tämä kevät meni ihan omilla säännöillään koronan takia - mekään emme nähneet kuin toisemme moneen kuukauteen. Oli aikaa lukea vanhoja tekstejä, katsoa vanhoja kuvia ja jakaa niitä eri kenkälaatikoihin.
Kunhan vaan saa kontaktin lapsiin, niin siinä se. Muut asiat menevät siinä sivussa, lähetin niitä kuvia lapsille - siis aikuisille lapsuuskuvia. He pitivät albumeista, joita olin monta päivää suunnitellut ja joihin olin jakanut lapsuuden ajan olennaisia kuvia. Nyt on vielä lapsenlapselle eläinalbumi hiukan kesken. Siinä on vanhoja koiria eri vuosikymmeniltä. Myös kissoja, joutsen, poro, hevonen.... kaikenlaisia kuvia, satunnaisista tilanteista. Kunhan saan albumin kasaan, lähetän sen.
Juuri nyt en ole ihmeissäni mistään. Olen vain ja katselen maisemassani olevia linnunpöttöjä. Kirjosieppo ruokkii vielä poikasiaan, tiaiset ovat omansa jo kasvattaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti