Tänä syksynä on viisi vuotta blogin aloittamisesta. Mitähän tavoittelin silloin.... ajatusten kirkastamista kirjoittamalla, keskittymistä päivän olennaiseen asiaan, tunnelmien kuvaamista muistamista varten, rauhoittumista koneen äärelle katse ikkunassa... ja joidenkin asioiden kertomista muualla asuville lapsille tällaista mediaa käyttäen.
Olen tottunut siihen, että lapset ovat muualla ja se on varmaan näkynyt blogista ja tuntunut tunnelmissa. Tämä koronavuosi on muuttanut ihmisen sosiaalista käyttäytymistä enemmän kuin koko aikaisempi elämä eri vaiheineen. Nyt on ollut niin hiljaista, niin paljon etäisyyttä, ja niin vähän halauksia. Oman tilan pitäminen on ollut helppoa.Toisen kanssa eläminen on luonnollista ja mukavaa. Kuljemme aika paljon samaan tahtiin, mies ja minä. Kaksikymmentä vuotta yhdessä.
Ja kahden edellisen kappaleen kirjoittamisen jälkeen tuli suunnitelmamuutoksia. Nyt olen kotona ja täällä ovat Hollannista muuttanut tytär ja lapsenlapsi sekä koira....mökillä ovat Sveitsissä asuva tytär miehineen ja koiranpentu. Saunoja lämmitetään kahdessa paikassa. Koiria kuljetetaan ja opetetaan. On joulunjälkeinen aika, kuusi on vielä kynttilöin koristettu, gögiä pullon pohjalla ja lämmin tunne.
Uusi vuosi on pian alkamassa. Sitä kohti.
