Odotin kuormaa kiviasemalta. Mursketta levitetään poluille, hiekkaa rantaan. Kuormat tulivat yllättävän hiljaa aamulla, ei kuullut koirakaan. Kuvittelen tekeväni paljon asioita - teenkin, mutta ei millään vauhdilla. Sain aikaan kakun ja härkäpapumakaronilaatikon. Sain kirjoitetuksi lehteen jotain pientä, pelkkä somessa rypeminen ei ole tekemistä. Jos vielä haravoisi, kuljettaisi ruokoja rannasta kokkoa varten, imuroisi terassin ja siivoaisi pari laatikkoa.... niin olisi jo ylittänyt itsensä.
Olen jäänyt mökille jumiin. On yksi auto ja toisella ihmisellä omia asioita kaupunkiin. Ihan hyvä jumi tämä on, linnunlaulua ja kesätuulta. Ilmat lämpenevät, voi ostaa jotain multaa ja tehdä mansikkamaan. Neljä taimea on jo - sain ne äitienpäiväkukiksi. Onnistuvilla ihmisillä on varmaan strategiat siihen, miten he tekevät ja koska. Ottavat huomioon säätiedotukset, mullan laadun eri istutuksiin ja kasvimaan reunat. Minulla kasvaa kevätesikoita kahdessa paikassa. Toinen kasvusto on tuotu vuosikymmeniä sitten Saarenmaalta, missä on mielestäni jotain hohtoa. Isäni tuomat vanhat taimet. Toinen kasvusto tuli työkavereilta tuliaisiksi kerran - ja nyt ne kaikki kukkivat. Herttaista, ihanaa aina tämä ensimmäinen kukkiva maa - tai ne pienet siellä niin sanotun alkavan rikkaruohokasvuston keskellä, haravoitujen lehtien ja neulasten lomassa.
Joulun jälkeen meni pitkä aika lukematta kirjoja, tai melkein lukematta. Jos silloin kuvittelee, että tekee enemmän kun lukee vähemmän, turha kuvitelma. Ihan laiskotellenkin onnistuu olemaan, istuu vaan ja katsoo merta. Vanha huvi, ikuinen, ilmainen nyt. Paitsi että ilmaista huvia ei ole. Maksetaan kulutuksemme ilmastonmuutoksen pahentuessa, ollaan jo otettu luonnosta kaikki kohtuudella vähintään ja mitä vaan teemme, kerskaa se on tässä maailmassa. Ja joku presidentti, jonka nimea en viitsi mainita, sanoo, että maahan päästetään vain koulutettuja maahanmuuttajia, jotka osaavat kieltä. Jossakin toisessa maassa rangaistaan niitä, jotka auttavat pakolaisia. Uskomatonta rasismia ja fasismia löytyy joskus läheltä, vaikka ihmiset ovat periaatteessa järkeviä, omat asiansa hoitavia ja niin sanotusti perheestään huolta pitäviä. Jotain on liian helppo tehdä tässä, jota meillä voidaan sanoa jopa valmiiksi maailmaksi. Siis meille on valmiiksi muualta louhitut metallit elekroniikkatavaroihin, jota ehdottomasti tarvitsemme. Mistään ei luovuta? Tai no joo, voihan ihminen, jolla on ylensyöntiin mahdollisuus joka päivä, jättää 25 % joka ateriasta pois. Olo tulee paremmaksi. Kuulemma, ylen ohjelman mukaan.
Kun voisi sen 25 % kanavoida niille, joilla ei ole kuin tyhjä käsi ja avustusjärjestön ojentama kupillinen riisiä. Pieniä tilisiirtoja voi tehdä järjestöjen tileille, niin minäkin teen. Mutta tuleeko sillä omatunto puhtaaksi - ei, kyllä oikeasti pitäisi putsata pöytä ja lähteä. No ehkä ratkaisuja olisi pitänyt tehdä silloin, kun oli nuori.
Oikeudenmukaisuuden tavoittelu on joka suhteessa liian vaikeaa. Voin antaa jotain yhdelle, kun kymmenen jää ilman. Voin jättää jotain omasta elintasostani pois, mutta aina jää yllin kyllin. En kyllä enää kehtaisi valittaa ja vaatia, että jotain pitää saada lisää. Materiaalista omaisuutta, kenkiä, lusikoita tai mitä mieli tekee. Ostinpa siis murskettakin, se tuntuu hassulta, kun se on sentään aika vähän jalostettu luonnonvara. Mutta ilman sitäkin täällä voisi olla ja painella pitkin polkuja koira perässä meren rantaan.
