Itsensä johtamista

Tänään työnantaja tarjoaa luennon Itsensä johtaminen muutostilanteessa. Onhan itsen tarkkailu mielenkiintoista. Voisiko siitä jopa iloita, että jonakin päivänä työt loppuvat? Johtaisi itsensä ulos talosta, jossa on ollut töissä pisimmän ajan työhistoriastaan. No, täysipäiväiseksi mummoksi en voi ruveta, sillä ainut lapsenlapsi asuu ulkomailla. Tätä vaihtoehtioa oli eräs kollega itselleen suunnitellut, jolloin joku toinen oli ehdottanut sen kertomista talon johdolle. Lienee parasta olla kertomatta, jos tulevan käytettävissä olevan rahan määrää ajattelee. Pelkästä mummoilusta saa yleensä palkaksi iloa, tosi arvokasta tietysti.

Taas istun työpöydän äärellä ja katselen pihalla peruuttavia rekkoja. Harjoitusajoa. Ottaisivatkohan opiskelijaksi?  Joskus kyllä suunnittelin, että ryhtyisin bussikuskiksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että nautin julkisilla kulkuneuvoilla matkustamisesta, ja junan sijaan bussissa istuminen tuntuu nykyisin hohdokkaammalta. Vastuu olisi kova, jos itse ajaisi muut kyydissä.

Voisinko alkaa opiskella jotain muuta... mielenkiinnon kohteet eivät muutu vuosikymmeninä. Ympäristöasia ovat edelleen tärkeimmät kiinnostuksen kohteet. Luin eilen vanhoja kirjoituksiani 70-luvulta ja hoksasin taas saman. Pessimismin maailman tilasta.

Mutta mitä minä jollain opintopisteillä tekisin, en mitään sinänsä. Oli mulla kerran sukulaistäti, joka teki väitöskirjan eläkkeellä ollessaan, kun hän ennen työelämään astumista oli käynyt vain kansakoulun. Suvun geeneissä on siis tiedonjanoa ja opiskeluinnokkuutta. Niitä pidetään positiivisina ominaisuuksina, mikä on ihan selvä. Jotain haluan, mutta mitä...

Ei voi heittäytyä ns. eläkkeelle, ei, huh. Mikähän siinä ajatuksessa vastustaa. Tarpeettomuuden tunne. Tästä  oli jonkun haastettelu lehdessä.. luin sen viime viikolla. Ymmärsin täysin. Sopeutumiseen kuluu kuulemma aikaa. Mutta jos elämä jatkuu, on sekin mielenkiintoista, kai. Vaikka ihminen ei olisi enää yhteiskunnalle tarpeellinen - jos on ollutkaan... mutta tuntenut ehkä tarpeellliseksi itsensä.  Maksanut veroja. On kuitenkin monia, jotka tarvitsevat niitä verovaroja, niin tarvitsen itsekin yhteiskunnan palveluja. Maksajia pitäisi olla enemmän kuin saajia, sanotaan.

En ole yhteiskunnallinen ajattelija, joten se pohdinta saa jäädä. Jollakin aikavälillä viikosta vuoteen tämä työhuone jää lopullisesti taakse, ja ainakin kesäkuussa katselen krassien kasvamista, odotan niiden kukkivan.

Välimeressä sardiinit uivat...

Sardinia, Mallorca, Tasmania ja Pettu. Kaksi läheistäni lensi eilen samaan aikaan Välimeren eri saarille, pikku matkoja Keski-Euroopasta. In Mittelmeeren Sardinen schwimmen on soinut päässäni, ja lopulta löysin sen googlestakin, nuotiolauluna. Mitä yhteistä näillä saarilla on...Mallorcalla olen kerrran käynyt lomalla, mutta Petusta olen hakenut perunoita.  Saarissa on kyllä aina jotain hohtoa. Niille voi mennä matkailemaan, lomailemaan, tutkailemaan outoja eläimiä tai mustikkaan. Juhliminen tai retriitti käyvät myös hyviksi syiksi. Aina voi olla jonkun synttärit,

Jos  nyt vaikuttaa siltä, että minä haluaisin olla esimerkiksi Tasmaniassa, niin se ei olisi tullut mieleenikään, ellei kolmas läheinen perheineen olisi muuttanut Austaraliaan vuodeksi ja mennyt Tasmaniaan lomalle. Nautin kuvista, jotka näen - ja suon toisille kokemuksen nähdä ainutlaatuisia kasveja ja eläimiä, elää uudessa kulttuurissa, viettää vuosi toisin kuin kotona.

Ei, en voi kaivata pois täältä missä olen. Minulla on sinivuokot, valkovuokot, ruskealehtinen pyökki, silmuilla olevat tyrnit ja lepät rannassa. Kerään kaisloja kokkoon, Haravoin, kitken, kuljetan hiekkaa, levitän multaa  ja nautin. Kummallistahan se on, olla vanhoilla lapsuuden paikoillaan, tuntea kaikki nurkat ja polut, tuntea niskassaan tekemättömät työt, siivoamattomat kolot, korjaamattomat roskat sisältä ja ulkoa. Lenkkeily onkin roskakassien kantamista autoon, lajittelua, pinoamista. Ihan sellaista kaikkea, mitä ei nuorena olisi viitsinyt, ei sitten millään. Yksi vapaaehtoinen , huuteli isäni tällä mökkitontilla ja me oltiin hiljaa siskon kanssa, ettei jouduttais.

Nyt on onneksi maailmassa älypuhelimet. Niitä voi pitää nenänsä edessä ja olla kuulematta, kun joku mummo huutelee. Tai joku sanoo, että voisi hakata saunapuita. Eihän voisi-sana mitään tarkoita, sehän on vain optio, että ne jotka haluavat saunaa sitten kun puut ovat loppuneet, voivat hakata. . Miksi niitä nyt etukäteen hakattaisiin. Ja saa niitä kai ostaa bensa-asemiltakin.

Ihanaa nauttia kaikista vanhanaikaisuuksista. Soittaa vinyylilevyjä 60-luvun levysoittimella. Pistää kaminaan tuli, tehdä sämpylätaikina ja leipoa - no sähköuunissa tietenkin. Kuunnella puhelimen soivan, siis nykyisin lankapuhelimeksi kutsutun.

Illalla on hyvä olo. Kun on saunonut, juonut simaa kuistilla, tehnyt kannettavalla tietokoneella pari työasiaa, kirjoitellut huvikseen ja katsonut kolmeen suuntaan ikkunoista mäntyjä, saarnia, pähkinäpensasta. Kyllä ne lehdet vielä tulevat, saarniinkin. Ja pyökkiin uudet.