Tänään työnantaja tarjoaa luennon Itsensä johtaminen muutostilanteessa. Onhan itsen tarkkailu mielenkiintoista. Voisiko siitä jopa iloita, että jonakin päivänä työt loppuvat? Johtaisi itsensä ulos talosta, jossa on ollut töissä pisimmän ajan työhistoriastaan. No, täysipäiväiseksi mummoksi en voi ruveta, sillä ainut lapsenlapsi asuu ulkomailla. Tätä vaihtoehtioa oli eräs kollega itselleen suunnitellut, jolloin joku toinen oli ehdottanut sen kertomista talon johdolle. Lienee parasta olla kertomatta, jos tulevan käytettävissä olevan rahan määrää ajattelee. Pelkästä mummoilusta saa yleensä palkaksi iloa, tosi arvokasta tietysti.
Taas istun työpöydän äärellä ja katselen pihalla peruuttavia rekkoja. Harjoitusajoa. Ottaisivatkohan opiskelijaksi? Joskus kyllä suunnittelin, että ryhtyisin bussikuskiksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että nautin julkisilla kulkuneuvoilla matkustamisesta, ja junan sijaan bussissa istuminen tuntuu nykyisin hohdokkaammalta. Vastuu olisi kova, jos itse ajaisi muut kyydissä.
Voisinko alkaa opiskella jotain muuta... mielenkiinnon kohteet eivät muutu vuosikymmeninä. Ympäristöasia ovat edelleen tärkeimmät kiinnostuksen kohteet. Luin eilen vanhoja kirjoituksiani 70-luvulta ja hoksasin taas saman. Pessimismin maailman tilasta.
Mutta mitä minä jollain opintopisteillä tekisin, en mitään sinänsä. Oli mulla kerran sukulaistäti, joka teki väitöskirjan eläkkeellä ollessaan, kun hän ennen työelämään astumista oli käynyt vain kansakoulun. Suvun geeneissä on siis tiedonjanoa ja opiskeluinnokkuutta. Niitä pidetään positiivisina ominaisuuksina, mikä on ihan selvä. Jotain haluan, mutta mitä...
Ei voi heittäytyä ns. eläkkeelle, ei, huh. Mikähän siinä ajatuksessa vastustaa. Tarpeettomuuden tunne. Tästä oli jonkun haastettelu lehdessä.. luin sen viime viikolla. Ymmärsin täysin. Sopeutumiseen kuluu kuulemma aikaa. Mutta jos elämä jatkuu, on sekin mielenkiintoista, kai. Vaikka ihminen ei olisi enää yhteiskunnalle tarpeellinen - jos on ollutkaan... mutta tuntenut ehkä tarpeellliseksi itsensä. Maksanut veroja. On kuitenkin monia, jotka tarvitsevat niitä verovaroja, niin tarvitsen itsekin yhteiskunnan palveluja. Maksajia pitäisi olla enemmän kuin saajia, sanotaan.
En ole yhteiskunnallinen ajattelija, joten se pohdinta saa jäädä. Jollakin aikavälillä viikosta vuoteen tämä työhuone jää lopullisesti taakse, ja ainakin kesäkuussa katselen krassien kasvamista, odotan niiden kukkivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti