Jos nyt vaikuttaa siltä, että minä haluaisin olla esimerkiksi Tasmaniassa, niin se ei olisi tullut mieleenikään, ellei kolmas läheinen perheineen olisi muuttanut Austaraliaan vuodeksi ja mennyt Tasmaniaan lomalle. Nautin kuvista, jotka näen - ja suon toisille kokemuksen nähdä ainutlaatuisia kasveja ja eläimiä, elää uudessa kulttuurissa, viettää vuosi toisin kuin kotona.
Ei, en voi kaivata pois täältä missä olen. Minulla on sinivuokot, valkovuokot, ruskealehtinen pyökki, silmuilla olevat tyrnit ja lepät rannassa. Kerään kaisloja kokkoon, Haravoin, kitken, kuljetan hiekkaa, levitän multaa ja nautin. Kummallistahan se on, olla vanhoilla lapsuuden paikoillaan, tuntea kaikki nurkat ja polut, tuntea niskassaan tekemättömät työt, siivoamattomat kolot, korjaamattomat roskat sisältä ja ulkoa. Lenkkeily onkin roskakassien kantamista autoon, lajittelua, pinoamista. Ihan sellaista kaikkea, mitä ei nuorena olisi viitsinyt, ei sitten millään. Yksi vapaaehtoinen , huuteli isäni tällä mökkitontilla ja me oltiin hiljaa siskon kanssa, ettei jouduttais.
Nyt on onneksi maailmassa älypuhelimet. Niitä voi pitää nenänsä edessä ja olla kuulematta, kun joku mummo huutelee. Tai joku sanoo, että voisi hakata saunapuita. Eihän voisi-sana mitään tarkoita, sehän on vain optio, että ne jotka haluavat saunaa sitten kun puut ovat loppuneet, voivat hakata. . Miksi niitä nyt etukäteen hakattaisiin. Ja saa niitä kai ostaa bensa-asemiltakin.
Ihanaa nauttia kaikista vanhanaikaisuuksista. Soittaa vinyylilevyjä 60-luvun levysoittimella. Pistää kaminaan tuli, tehdä sämpylätaikina ja leipoa - no sähköuunissa tietenkin. Kuunnella puhelimen soivan, siis nykyisin lankapuhelimeksi kutsutun.
Illalla on hyvä olo. Kun on saunonut, juonut simaa kuistilla, tehnyt kannettavalla tietokoneella pari työasiaa, kirjoitellut huvikseen ja katsonut kolmeen suuntaan ikkunoista mäntyjä, saarnia, pähkinäpensasta. Kyllä ne lehdet vielä tulevat, saarniinkin. Ja pyökkiin uudet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti