Vegaanibanaanikakku

Mökillä tapaninpäivänä. Joulu on kuten pitää siinä vaiheessa, että saa lukea lahjakirjoja kaikessa rauhassa, syödä suklaata (paitsi että kaikki suklaa on loppu), olla vain. Tapaninpäivän myrskykin on tänä vuonna taas puhaltelemassa nurkissa ja nostattamassa aaltoja. Täysikuu meni mailleen aamulla ja talviaurinko nousi.

Etsin netistä kakkuohjeen. Tuli ostettua liikaa banaaneja ennen joulua. Nyt on kakkuvuoka uunissa, sisältönä taikina, jossa on banaaneja, kaakaota, rypsiöljyä, vaniljasokeria, vehnäjauhoja, hiukan sitä ja tätä. Saa nähdä mitä tulee...

Huomenna on syntymäpäivä. Odottelen lapsia tänne, aika ylellistä, kun kaikki ovat tulossa. Joulun ja uudenvuoden väliin jäävä syntymäpäivä on joskus tuntunut hankalalta, toisaalta se on oman elämän ajoituksien mittari. Nyt ei tapahdu mitään erikoista, ei tule ajokortti-ikää, ei täysi-ikäisyytttä eikä työelämässä olo muutu tästä mitä se on ollut viimeiset vuodet. Koulu jatkuu tammikuussa, mutta sitä ennen ehtii olla vielä lomaa. Hyviä lupauksia ja yrityksiä.

Kirja Purity (Jonathan Franzen) on toinen niistä, jotka valitsin joululahjakortilla. Aloitin siitä. Upposin  jo. Nyt kun elää kirjan maailmassa, on pakotettava itsensä välillä ulos. Ei voi kuvitella elämää, jossa ei olisi aina joku kirja kesken. On pakotettavat itsensä leipomaan, tiskaamaan, pihalle koiran kanssa.. Franzen sai minut jo koukkuun ja kulkemaan päähenkilön mukana.. Toinen kirja voi ollakin vaikeampi lukea. Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken. Kapitalismi vs. ilmasto. Tosi kiinnostava, Valitsin nämä kaksi ennen joulua kaikista arvosteluista. Lisäksi oli muita kirjoja, joita ajattelin ostaa tytöille, mutta lukea myös itse.

Tytöille tuli sitten joululahjoiksi itse tehdyt käsityöt, paitsi että heidän äitinsä ei ole ajoituksen mestari, joten todellisuudessa tuubihuivit kutoi kudonnan opettaja... kun minä en ehtinyt kutomoon silloin, kun olisi ollut loimi vapaana ja opettaja  paikalla, enkä minä itse niin paljon osaa. Langat on itse valittu - ilo sekin..

Vegaanibanaanikakku tuoksuu jo. Nyt otan koiran sohvalta ja menen pihalle katsomaan merta... Kakku saa jatkaa kypsymistään sen ajan.

Itsenäisyyspäivä 2015.

Laiturin silta on veden alla, aallot lyövät rannassa kalllioon asti. Joutsenet uivat merellä valkoiseina, mistään myrskyistä välittämättä. Meillä on lämmintä.

Takkatuli

Myrskyillan tunnelmaa pikkumökissä. Merivesi nouseeTakaniityntielle  ja laskee - pääsimme tänne kuitenkin - ennusteiden mukaan pois pääsee manantaiaamuna. No sehän on hyvä: pääsen Helsinki-Vantaalle Iidaa ja Paavoa vastaan!

Särkisalossa syysmyrsky vai onko nyt talvi? Sähköt poikki tai pätkivät. Tulin kotiin mattoa kutomasta sysipimeässä, onneksi on aina otsalamppu mukana.

Merivesi on korkealla eikä mökiltä pääsisi aamulla pois, jos olisimme menneet sinne tänään. Aamulla on vesijummppa Salossa - katsotaan sen jälkeen, pääseekö mökille..

Syksyn työt on tehty ja nyt voi alkaa viettää joululomaa. Odotan tyttöjä Suomeen. Pikkumökki on valmiina heille, voivat olla siellä vuoronperään, sillä myös ison mökin olohuone on ihan kunnossa. Molemmissa minulla on lempipaikkoja. Vanhan mökin punaisen sohvan merenpuoleinen nurkka on se vanha ekologinen koloni, josta olen kirjoittanut aiemmin. Musta sohva toiselle puolen huonetta on toinen. Kun huone on taas iso eikä jaettu, sieltä näkee kauas nurkasta nurkkaan.

Mitä tehdä  miehelle, joka on kiinni uudessa puhelimessaan koko ajan? Vanha putosi mereen ja uusi on Huawei, ilmeisesti hyvä. Me koneisiiin juuttuneet puhuimme toisillemme skypessä hetki sitten. Samalla sängyllä. Kynttilät palavat keittiössö seuraavan sähkönkatkon varalta, mutta nyt sähköä on, ladataan näitä laitteita.

Marraskuun pimeyden keskellä

Tällä blogilla oli ensin eri nimi. Bloggerista löytyi sitten toinen samanniminen. Muutin omani. Tuskin on toista Paanun Pirjoa, vaikka nyt tämä paljastaa minun alkuperäisen nimeni. Ja minun mökkini ja ympäristöni samalla, mutta tässähän olen, minuna. Tuuli ympärillä, lämpimässä pikkumökissä taas. 

Ulkomaailma, mökki Paanula ja kirjat. Näistä teemoista ajattelin kirjoittaa. Jos halua löytää minut, tämä on parempi kuin facebook. Ulkomaailma on laaja käsite, mutta ajattelen sillä työtä, työstä irrottautumista pikkuhiljaa, tätä kylää ja kaupunkia, Suomea, maailmaa tiedonvälityksen kautta - mistä ikkunasta sitä katselen. 

Tämä on pikkumökin keittiön ikkuna. Takana saarnipuu..

Kolmeen suuntaan ikkunat

Kolmesta ikkunasta näkyy eri puut. Yhdestä pähkinäpensas, toisesta saarni ja kolmannesta mänty. Niiden keskellä istun ja katson erilaista vihreyttä keväällä ja kesällä, ohi liikkuvia pilviä ja auringon nousua tai laskua eri suunnissa. Olen omassa ympäristössäni.