Pääsin mukaan John Nurmisen säätiön järjestämälle Luovan kirjoittamisen kurssille, työkaluna Zoom. Olen aina vain kirjoittanut - en ole koskaan käynyt kursseja kirjoittamisesta, paitsi no joo, journalistiikan peruskurssin kesäyliopistossa ja äidinkielen kurssit pedagogisen pätevöitymisen myötä. Nyt innostuin kolmesta kerrasta etäopetusta, kun aiheena oli Minä ja meri. Kirjoitin tavalliseen muisti-/päiväkirjaani, kuulakärkikynällä, ohjaajan antamasta aiheesta ja inspiraatiosta annetun ajan. Tuotin tekstiä, kuten aina tuotan tekstiä. Oli yllättävän vapaata, mukavaa, aito tunnelma, oma mielikuvitus - ja tuli omaa tyyliä tietenkin, ja mieleen tuli todella muistoja merestä. Etukäteen en ollut suunnitellut mitään, koska enhän tiennyt mitä olisi tulossa. Silti pyörin mielessäni meren rannoilla jo viikon pari ennen kurssia.
Harjoitus 1 / valitse kuva ja kirjoita siitä. Valitsin laiturin kuvan.
Tämä on kuin minun laiturini, sillalla kaisloja. Silta sortuu myrskyssä, se korjataan, hajoaa uudelleen, putoaa mereen......Otamme aurinkoa laiturilla, kalastamme, lähdemme siitä veneellä laskemaan verkkoa. Nyt on korona-aika ja se muuttaa tekemistä - se jättää ihmisen laiturille, ihmettelemään. ei voi lähteä, ei voi nähdä muita, ei pääse muitten luo...ja juttu jatkui.
Harjoitus 2 / paikka jossa kirjoitan
Huoneessa jossa on tilaa ja kolmeen suuntaan ikkunat, se on minun omani, siellä istun vanhan pöydän ääressä punaisella pinnatuolilla edessäni kannettava tietokone... muut ovat toisessa rakennuksissa tai ulkona. Laiturilla, rannassa, keinussa. Lämpöpumppu hurisee..ja niin jatkui tämäkin, vaikka siitä olen jo kirjoittanut toiseen mediaan aikaisemmin julkaistun tekstin.
Harjoitus 3 / aika: minä ja meri
Mieleen tuli eri paikkoja eri aikoina, eri merenrannoilla, eri kaupungeissa. Erilaiset tunnelmat. Sitten valitsin yhden, josta kirjoitin enemmän. Mieleeni tulivat Färsaaret 1989, Marseilles 2006, Blåvand 1999 sekä monena muuna kesänä ja Kökar, lapsuudessa. Valitsin näistä yhden ja siksi valikoitui Kökar ja vuosi 1962. Upposin maisemiin, tunnelmiin, meren tuoksuun ja muistin ihmiset, ruotsin kielen, saariston syvän meren ja meren värin ja kirjoitin niistä. En ollut kirjoittanut aikaisemmin, mutta katsonut ajalta mustavalkoisia valokuvia vanhasta albumista, kun minä olin lapsi ja vanhempien mukana matkalla.
Kaikista harjoituksista tuli niin pitkiä kuin ehdin kirjoittaa. Kirjoitan ne vielä uudelleen, osalistun sitten kilpailuun tai en. Kurssin idea on kiva: pääsee omaan tajunnanvirtaan, mutta on rajat, aihe ja paikka ja rajoitettu aika kirjoittaa.
Ensi kerraksi on etsittävä - mietittävä esine, muisto joka liittyy mereen. Ei aavistustakaan vielä, saan miettiä tätä viikon, ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti