Piti valita esine pöydälle ja kirjoittaa siitä. Esineen keksin, mutta unohdin mökille. Niinpä sain mieheltä valokuvan, jossa oli aito vanha vastaava esine hänen lapsuudestaan. Kun taas ajattelin, että eihän tämä käy, niin hyvin kävi kuitenkin. Ensimmäinen osa tehtävästä oli esineen kuvaus. Toisessa osassa piti kertoa, miten esine oli päätynyt pöydälleni. Kolmas osa oli kirjoittaa esineestä minä-muodossa. Kun on alkuun päässyt, niin antaa mennä vaan -periaatteella syntyi seuraava teksti:
Minä olen hyvänmuotoinen käyttöesine, joka olen tehnyt tehtäväni. Minut on valmistettu käsin luonnon raaka-aineesta. Raaka-aineeni on kasvanut metsässä, tässä rannan lähellä. Puu kasvoi kymmeniä vuosia, kunnes veneenrakentaja kaatoi puita ylhäältä metsästä, toi ne sahalle, sahasi laudoiksi, määrämittoihin. Jostakin rungon jämäpalasta hän teki minut. Hän taikoi muotoni esiin myöhempää käyttötarkoitustani varten. Olen kaunis, olen osa luontoa, olen toimiva ja tarpeellinen. Ilman minua voisi veneessä oleva vesi hukuttaa veneen ja ihmiset.
Katosin käytöstä vuosikymmenien myötä. Uusilla tulokkailla on ominaisuuksinaan värit ja keveys. Teollinen valmistus lähtee raakaöljyn löytämisestä ja sen jalostamisesta polttoaineiksi ja petrokemian kautta muoviesineiksi. Nykyminä olisi siis todennäköisesti oranssi.
Minä olen silti aito ja käsittelemätön mutta kestävä. Olen toiminut tehtävässäni ihmisten pelastajana kolmekymmentä vuotta, kun muita välineitä ei ollut.
Ei hätää, toimin hyvin. Olin myös lapsella leikkivälineenä rannalla, mistä on pieni mustavalkoinen valokuva. Sain siirtää veden lisäksi hiekkaa, olin ylpeä tästäkin toimestani. Lapsi kasvoi, alkoi kaataa puita, sahata niitä, muotoilla niistä kauniita veneitä perinteisin menetelmin ja uusin ideoin. Puu oli tarpeen edelleen, vaikka minun kaltaiseni esineet tehtiinkin muovista. Meren rannan muistot elävät, kun kuvaa katsoo. Lapsen, veneen ja minun takanani ovat valkoiset poutapilvet. Ystävälliset matalat aallot pyyhkivät lapsen jalkoja, takana näkyy vene, siinä on yksi aikuinen ja toinen lapsi valmiina hyppäämään rannalle. Suomen kesä, meidän meri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti