Vielä jaksaa

On aika istuttaa tulppaanin sipulit ja odottaa kevättä. Istutin Hollannista tuliaisina saadut sipulit astioihin sisälle. Tähän aikaan talvesta minulla kuuluu olla tulppaaneja - nyt on keltaisia kukkivia tulppaaneja maljakossa mökin pöydällä. Kun ne lakastuvat, sipuleissa voi varmaan jo nähdä kevään heräämisen. Kuvassa sipulit 28.2.2017 - miltähän ne näyttävät viikon päästä?

Ajatuksissani irrotan itseäni töistä. Neljänkymmenen vuoden aika on pitkä, mutta kun se alkaa olla kulunut ja työhön sitoutuminen  jo loppuu, ei oikein ymmärrä, kuinka tämä aika näin äkkiä kuitenkin kului. Minähän en nyt ole voinut vanheta niin paljon, että olisin eläkeläinen. Moni asia on jo helpompi hyväksyä kuin vuosi sitten. Muutokset työssä ja työelämässä ovat tehneet ajatuksen sivuun jäämisestä paljon houkuttelevammaksi. Työhyvinvointi on käsite, johon työnantaja voi paljon vaikuttaa, mutta on siinä itselläkin mahdollisuuksia. Tunteella töissäkin toimitaan, koetaan, nähdään ja kuullaan asioita.


Kaikki kritiikki, mitä nyt voisin esittää, tulisi kohdentaa jonnekin, jossa asioista päätetään. Mutta niitä päätetään muualla, tulee reformia ja opsuudistusta ja rahanjako muuttuu, niin sanottu opiskelijan kohtaaminen  vähenee jo kohta nollaan, mutta digi on silti sana, ei elämä eikä edes arkipäivän koko totuus.


Esimiehen kohtaaminenkin oli aikaisemmin mahdollista. Asioista neuvoteltiin, toiselle voi soittaa, ovelle voi koputtaa. Nyt ovat pomot vaihtuneet ja käytössä on sähköpostijohtaminen, blogi, henkilöstöohjelmat ja pilvessä kaikki. Pitäisikö minun uskoa, että uusille työntekijöille - joita ei edes oteta, tämä on sitten helppoa ja luonnollista? Ei se voi olla, sillä ihmissuhteissa on henkilökohtainen tapaaminen aina jotain muuta kuin pelkät kontaktit digi- ja somemaailmassa.

Nyt se tuli sanottua. Aika siististi oikeastaan. Monenlaisia ajatuksia ja tekstiversioita päässäni liikkuu, mutta ajattelen, että olen hiljaa ja liu'un pois työelämästä suurempaa meteliä pitämättä.

Ja miten yhdistetään tekstiillien kierrätys luovaan harrastukseen? No eritäin vanhanaikaisesti. Leikataan kuteita ja kudotaan mattoja.. Sain materiaaleja omasta vaatehuoneesta, ystäviltä Särkisalossa ja Helsingissä... Lajittelin ja suunnittelin...Leikkasin ja jatkan... Värikkäät matot omaan käyttöön ja vaalea tyttärelle. Sinistä puuttuu, sitä tulee sitten seuraaviin.