Olen kutonut mattoja ensimmäisen avioliittoni alkuajoista...vuodesta 1980. Asuin Lappeenrannassa talven, mies Rovaniemellä Alkuinnostus tuli osittain siitä, että oli aikaa opetella jotain uutta ja oli muistoissa vielä isänäidin kangaspuut Turussa - kun olin lapsi. Olin unohtanut koko Lappeenrannan, kunnes viime kesänä katselin kulahtanutta vaaleaa mattoa, jota oli jo muutaman talven ajan pidetty terassilla. Sitten muistin, että olen kutonut eri aikoina ja eri tilanteissa mattoja itselleni, perheelleni, kavereillekin joskus. Reunat eivät ole tasaiset, kuteet ovat kirjavia, ideana on tekstiilikierrätys ja valmiita kuteita käytän vain kun ne auttavat saamaan tiettyä väriä tai vähän ryhtiä. Loimet ovat yleensä kurssin tai jonkin kudontatilan valmiit loimet. Kauan kudoin vain palttinaa - luulin etten muuta osaakaan 😏.
Jossain elämäni vaiheessa ostin omat kangaspuut. Maksimileveys 120 cm. Ajattelin, että teen vain käytävämattoja ja yksin teinkin vain niitä. Kursseilla kuitenkin olen oppinut muutakin. Olen kutonut myös poppanoita, keinutuolinpäällisen, kolme villahuopaa, pellavapyhkeen....
Nyt omat puuni ovat mukana paikkakunnan kudontatiloissa, vanhainkodin yläkerrassa, kansalaisopiston kurssin kudonnassa. Aina sovitaan, millainen loimi rakennetaan ja ketkä kutovat. Kerran viikossa olemme yhdessä paikalla opettajan kanssa ja rakennamme loimet. Muulloin saa tiettyinä aikoina käydä yksin kutomassa.
Nämä matot kudoin ystävälleni, joka toivoi punaista ja harmaata. Tein kaksi mattoa, joissa värit olivat vastakkaiset. Olin innoissani - tein paketin ja lähetin sen Ruotsiin ystävälleni. Vastalahjaksi sain hienon villapaidan..
Nämä pienet siniset matot ovat Kaisan muistomattoja. Kaisa oli tyttärenkoira, joka vietti kesät täällä mökillä, koska Baselin kesä on kuuma ja Suomen kesä on vain kesä tai kolea. Kaisa viihtyi sinisellä sohvalla ja katseli ikkunasta tulijoita. Kun Kaisaa ei enää ollut, tein sinisistä sängynpeitoista ja lakanoista kolme pientä muistomattoa. Yhden maton lähetin Kaisan emännälle Annalle Sveitsiin, toisen Iidalle Hollantiin. Tyttärenkoira on maailman yleisin koirarotu, sanoi eräs mökkinaapuri. Tervetuloa vaan mökin sohvalle seuraavat....
Ruskean ja keltaisen sävyisiä mattoja syntyy joko kun joku tilaa tai kun kuteita jää jostain yli. Tuloksista voi tulla hienompiakin kuin aloittaessani odotan. Tästä matosta en edes muista, mihin se pääsi.
Ja tässä on sitten jämien jämä, kynnysmatto, raikkaudessaan vastustamaton. Ei tilausta, ei toiveita, nyt tuossa kuistilla kenkien alla.
Tätä isoa vaaleaa mattoa tein hartaasti. Iidalta tuli selvät toivomukset. Leikkasin verhotkin, että sain sopivia säväyksiä.
Tässä on sitten huippumatto - vanhoista kuteista. Sain ne mökkinaapuriltani ja maton annoin hänelle.
Punainen matto meni taas Annalle. Tein tämän maton virolaisen Silvia Kalviku Vaibad kirjan mallien mukaan. Se onkin ainoa matto, jonka kutomisessa noudatin kirjan kuvaa täysin. Pidin siitä heti - mutta Anna vei sen kun näki mökillä😄
Nämä matot ovat kuteista, jotka sain edelliseltä kudonnan opettajalta. Kuteet ovat uusia, mutta jo kierrätystä. Ne ovat trikoista, joista eräs yritys on tehnyt vaatteita. Oranssi, voletti, pinkki, turkoosi . mahtava yhdistelmä ja omalla lattiallani kotona ihan piristävä.
Sininen farkkumatto. Kotona. Farkkujen leikkaaminen on raskaampaa kuin ohuiden kankaiden Uusilla Fiskarsin saksilla sekin sujuu sormien kestävyyttä koettelematta.
Tämän olen tehnyt ystävän tyttärelle. Kuteet olivat häneltä saaduista verhoista, joissa oli hyvät kuviot ja väriyhdistelmät.
Tässä kodin kaksi mattoa, joihin tuliperiaatteessa ylijääneitä kuteita. Hetken ihmeteltyäni aloin pitää näistä. Syksyn värejä, helppo kutoa, tuli metrejä.... toisessa vlkoinen loimi ja toisessa musta. Ero näkyy maton yleissävyssä.
Ja sitten on miehen tyttärelle tehty matto, josta olin ihan innoissani. Katsoin mallia tarkkaan. Oli siis Mian vanha matto, joka oli puolivahingossa tullut mökin kuistille ja hiukan ilmastovioittunut, yritin matkia ainakin maton värejä ja kuvioiden rymiä.
Alla puista otettu matto syksyn väreissä.
Ja sitten mökin olohuoneen kolmikko - sinipunavalkoinen. Nämä ikään kuin tilasin itse itseltäni ja pidän niistä yhä. Eiät ne mitään ihmeellisiä ole, mutta pääasia kai että ne sopivat tilaan ja kalusteisiin. Kaikki on kierrätettyä. Ainakin punainen sohva, Bertoia, arkku, pinnatuolit ja sohvatyynyt....
Tästä vihreästä on aikaa .... uudempiakin vihreitä on tullut. Yksi lempivärini siis.
Ihania ja piristäviä värejä tähän synkeään syksyyn, kiva mattojuttu
VastaaPoista