Torstaiaamu:
Asiat otetaan vastaan järjellä ja tunteella. Järjellä tottakai on hyvä, että se alue, missä virustartuntoja - ja ihmisiä - on eniten, rajataan pois. Toivottavasti ihmiset, joita rajaus koskee, toimivat ohjeistusten mukaan. Asun lähellä Uuttamaata. Periaatteessa voisin soutaa Uudellemaalle, Raaseporin Bromarviin. Mutta minulla ei nyt ole asiaa sinne. Yleensä käyn Helsingissä noin kerran kuussa - se on ollut mukavaa ja tarpeellistakin - kokouksia, tapaamisia, taidenäyttelyjä, juhlia, lentoasemalla jotakuta vastaan menoa ja saattamista.
Nyt on kaikki seis, eikä välttämättömiä menoja sinne ole. Toivon, että mökkiläiset sieltä pysyvät poissa täältä. Niin se vain on.
Tunteella ajateltuna on tietysti kurjaa, ettei pääse Helsinkiin. Mutta siitä viis. Täällä, missä olen, on hyvä olla. Edelleen koti - lämpöä, vettä, ruokaa, yhteydet maailmalle eli onneksi puhelin ja netti. Ja kotona meitä on kaksi. Pärjäämme.
Koska lapseni ovat ulkomailla, en voi senkään takia kaivataa pelkästään Helsinkiin. Tarvitsen jatkoyhteydet päästääkseni heidän luokseen. Nyt on jo muutenkin totuttu somessa toimimiseen, puhelimessa puhumiseen, postiin. Eilen puhuin kummankin kanssa, mikä on rauhoittavaa, ihanaa kuulla heidän äänensä ja tietää, miten heidän päivänsä sujuvat.
Minä jatkan kirjoituspöydän ja kirjahyllyn paperivuorten raivausta, lajittelua ja poistoa. Hamsteriolo saa päättyä.
Perjantaiaamu: Aamukahvi, kolmet uutiset, paluu työpöydän ääreen. Mies lähti hoitamaan asioita - kahden ja puolen viikon jälkeen ekan kerran liikkeelle. Minä olen käynyt kerran kaupassa. Nyt voisi katsoa tarkempia tietoja Uudenmaan asioista, maailmasta - mutta hetken istun tässä hiljaisuudessa. Harmaat pellot ikkunan takana, lehdettömät puut, pikkutiellä harvakseltaan autoja. Naakat lentelevät talon nurkalla.
Päivärutiineissa on hyvä pysyä. Ruokaa puolenpäivän aikaan, kahvit kahdelta. Ulos on pakko päästä johonkin aikaan. Eilen kävelin sillalle katselemaan merta. Tänään on tarkoitus lähteä mökille, Onneksi matka on lyhyt ja laillinen.
Ajattelin kirjoittaa henkilökohtaisempia tunteita eilen löytämääni turkoosiin päiväkirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti