Muumio selätti Kahootin

Heräsin yöllä. Minun pitää tehdä esittely kollegoille pikku peliohjelmasta nimeltä Kahoot. Olen itse saanut opastusta siitä 15 minuuttia, asiantuntijalta kyllä. vieressäni hän istui ja näytti. eikä homma  vaikuttanut ylilvoimaisen vaikealta. Eilen päätin tehdä seuraavan kokeilun, tai itse asiassa mieluummin toimivan testin Kahootilla. Menin ohjelmaan ja aloitin. Jumituin. Kun jumitun, hermostun. Kun hermostun, suutun,. kun suutun, pistän koneen kiinni ja syytän ulkopuolisia.

Olin luullut olevani reipas ja fiksu. Kun ei kuitenkaan ole diginatiivi, niin ei ole. Kun ei ole koskaan jaksanut innostua tarpeeksi tietokoneen käytöstä uusiin asioihin, kun ei ole ohjelmoija eikä koskaan oppinut pätkääkään ohjelmaa tekemään. Mitäkö nyt olisi pitänyt tehdä? No kysely, 4 vaihtoehtoista vastausta. aiheesta jonka itse osaa. Jotain tulevaa käyttöä varten mieluiten, itselle siis. Oppimisen tueksi? Vaihteluksi? Piristämään opiskelijoiden muuten tylsiä oppitunteja - vai kokonaan siirtämään oppiminen ydinaineksen itsenäiseksi opiskeluksi ja pieniin testeihin. Ihan sama, minut oli kuitenkin narrattu opettamaan tämä - siis muka opettamaan - toisille opettajille. Joista joku voi sen jo osata.

Heräsin siis yöllä. Päässä pyöri Kahoot ja orgaaniset yhdisteet. Minulla oli siis idea. Kuitenkin, Vanha voi joskus saada idean. Kahoot oli eilen pudottanut minut pihalle, eikä asia yöllä parantunut, sillä ei minulla ollut tietokonetta sängyssä. No onneksi ei ole, siis yleensä ei ole, Ja jos on, katson dekkareita yleareenasta.

Pyörin enkä saanut unta. Mietin kaikkea muutakin, ja yritin saada itseni vakuuttuneeksi, etä kaikki on hyvin. Ilman Kahootakin. Nyt pitää varoa kirjoittamasta rumia sanoja -- mutta siis minä olen minä, vaikka olisin vain liitutauluopettaja. Sitä paitsi nukuin maailman hienoimmassa mökissä, meren rannalla, tietenkin. Kuutamo ja liiketunnistinvalo toisen mökin kuistilla näkyivät. Mietin mikä hiiri siellä kaiteella kävellessän sai valon palamaan ja nousin välillä katsomaan. Ei hiirtä näkynyt. Tällä kertaa.

Aamulla olin poikki. Puolikuollut. Masentunut. Umpiväsynyt. Toivoton. Sanoin miehelleni, että olen muumio, sillä muumioksi tunsin itseni. Kehotin häntä käärimään minut lääkekaapista löytyviin vanhoihin venyneisiin ideaalisiteisiin ja jättämään mökkiin, kunnes muumioidun oikeasti kokonaan. Jaloista päähän.

Ehkä ajattelin kuitenkin, että olen hänelle selityksen velkaa. Sanoin siis Kahoot. Siis mikä? No Kahoot. Se on sellainen pelillinen ohjelma, jolla tehdään kivoja testejä. En osaa. Ohjeet ovat vain englanniksi, enkä minä ymmärrä kaikkea. Enkä koskaan käytä sanakirjoja. Jos en ymmärrä, kierrän ja pyörrän ja lopetan kesken.

Siis ei Kahootia minulle, kiitos. Pysyin poissa töistä sen päivän, jolloin minun pitäsi ykskaks olla asiantuntija. En mene kouluun. Äiti minä en halua mennä kouluun, minä olen kipeä ja sairas ja kyllästynyt ja sitä paitsi minulla on osa-aikaeläkevapaa ja pyykitkin ovat pesemättä ja minua ei voi pakottaa.

Mikä on Kahoot?  kysyi Jussi. No se Kahoot, jota minä en osaa. Katso googlesta.

Jussipa katsoi. Ikiomasta Huaweistaan, joka on hänellä aina läsnä, enemmän kuin minä. Ja Jussipa sanoi, että ai tämä, täällä on ohjeet. Suomeksi. Pedanet, Joensuu. - Ei sinne varmaan pääse, kun ei ole Joensuussa, sanoin minä. tai Kouvolassa. Pitäisi kirjautua.

Nousin ja puin, kaikesta huolimatta. Katsoin Kahootit Lumiasta. Ai tänne pääseekin. No se siitä.

Pääsin pysäkille ja olo helpotti. Bussissa olin jo lähes toiveikas. Salossa kuljin koululle taas iloisena, kun mikään paikka ei särje. Polvi toimii, askel kulkee.

Menin tunnille. Puhuin sähköoppia ensin. Ilmoitin jo tunnin alussa, että tässä on vain tylsät PowerPointit ja sitten saatte tylsät kysymykset, joihin vastaatte. Ja palautatte paperit. Arvioin sitten. koska minun on pakko. Sattui kurssi vaan olemaan niin lyhyt näinä opintopisteaikoina, että hups vaan ja fysiikka loppuu nyt. Mutta ei hätää, maanantaina alkaa KEMIA.

Ja oletteko te käyttäneet Kahootia, sehän on tietysti jotain.. Olemme, he sanoivat. Usein, Kysyin osaatteko, tietenkin, he sanoivat. Opettakaa minullekin.

Osasin kirjautua Kahootiin ja joensuulaisten ohjeisiin pääsin ilman kirjautumista. Orgaanisen kemian kaavoja on päässäni tarpeeksi ilman kirjoja ja nettiä. Pidin konetta auki ja opiskelijat näkivät, että tein fysiikan tunnilla kemian tehtäviä heille - tai ainakin yritin. Paina tuosta. Tee uusi kysymys. Tallenna. Ohjeita tuli sopivaan tahtiin...  Näin tämän pitää mennä. Nopeat syövät hitaat. tai siis nopeat auttavat hitaita, ja mummotkin pysyvät perässä.

Testi tuli valmiiksi ja he halusivat tietenkin pelata. Yksi sai täydet pisteet. Kuka oppi mitä? Minä. Kehuin heitä: olette ihania, kiitos.  Peli numero 59817 on minun tekemäni!

Onneksi minulla on mies... ja opiskelijat.