Pääsin Kökariin, edellisestä kerrasta oli vuosikymmeniä. Huomaatteko; en halua kirjoittaa kuinka monta vuotta/kymmentä vuotta... minä olen aina vaan halunnut uudestaan Kökariin. Korppoosta autolautalla, lyhyt merimatka, irrottautuminen tavallisesta on siis mahdollista. Ja tarpeellista. Nyt menin luovan kirjoittamisen kurssin naisten kanssa, arvaamatta miten luovaksi voi heittäytyä, miten mieli vaihtaa merimatkalla vapaalle huolista, jotka kesän ajan ovat välillä vanginneet oman olotilan. Aiheellisia huolia, tarpeelllisia huolia, sellaisia kuin äideillä on.
Jos sitten on merimatkan jälkeen avoimissa maisemissa, kallioiden ja kivien keskellä, katajia katsomassa, polkuja kävelemässä, lampaita laskemassa ja hiljaa, mieli saa vapauden, se kantaa pitemmällekin. Ainakin se avaa kirjoittamisen portin, koska vain kirjoittamalla voi ajatella - pysähtyä, etsiä itseään. En voi arvottaa kirjoittamista pelkästään vapauttamisena, tunteiden tunnustamisena, minään tajunnanvirtana. Ei minun tajuntani tästä mihinkään virtaa. Pysyn ikkunani äärellä ja ikkunan takaa näkyy Koroisten risti.
Olen Turussa. Turku on kokonaan minun. Olen uponnut syvemmälle Turkuun kuin kuvittelin muuttaessani. Laskin vuosiani Turussa... olin lapsi, olin opiskelija ja olin yksinhuoltaja. Kuuden vuoden pätkiä elämästä. Kaikilla vuosilla oli tarkoitus - riittävän pitkä aika myös tuntea Turku kodiksi ja oma olotila hyvin määritelty. Kansakouluun en mennyt Turussa - siinä kohtaa ensimmäinen oletus elämänkulusta meni pieleen, kun vanhemmat päättivät muuttaa. Olin 6 v.
Nyt sitten tämä Kökarin matka vei minut enemmän Turkuun kuin kuvittelin etukäteen. En ajatellut että muut ovat Turusta ja Turku on heissä, meissä. Muiden elämänkulun ja minun polveilevan polkuni välillä oli yhtymäkohtia, ihmisiä, tilanteita, elämän teatteria. Se oli yllättävää. Hyvä että joskus vain lähtee laivaan ja laiva vie.
Laivat, veneet ja meri. Laiturit Kökarissakin, Laitureilla voi kävellä, keinua, katsella auringonlaskua ja aallokkoa, haistella lämpiävän saunan savuntuoksua. Minun laiturini mökillä ja muitten laiturit - kävellään vetten päällä. keinutaan aalloilla kastumatta - paitsi pärskeistä. Osaan nauttia mielikuvista ja muistoista ja pyöritellä kiviä, ottaa olutta, tuntea tuulen iholla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti