Kirjoittaminen on laaja käsite. inspiraatiolla tai ilman. Jos nyt pyydettäisiin tiedotetta - tarkkaa sellaista, ihmisille puoleksi vuodeksi ilman virheitä, en innostuisi. Velvollisuutena tekisin sen. Ja sitten muut sanoisivat, että tuolla on liian lyhyt sanaväli, ja tuosta puuttuu pilkku ja tuollaista sanaa ei ole. Me rakastamme toisten teksteistä huomauttamista. Ei ole kyse siitä, että kaiken olisi oltava oikein eikä siitäkään, että on itse eri mieltä ja se on tuotava julki. Tietenkin lukijalla on oikeus saada selvää tekstiä, joka ohjaa häntä joko käyttäytymään kunnolla, asentamaan palovaroittimen oikein tai menemään yhdistyksen tilausajobussin lähtöpaikalle ajoissa. Yhä enemmän on tullut tarpeelliseksi julistaa omia mielipiteitä sosiaalisessa mediassa, ottaa kantaa toisten kirjoituksiin - kun on omasta mielestään oikeassa enemmän kuin alkuperäinen kirjoittaja, on niin taivaallisen totisen tärkeää antaa palaute - minä tiedän, minä osaan tämän paremmmin - ja minä olen oikeassa. Keskusteluista voi tulla aivan uskomattomia, mutta eihän niitä tarvitse lukea yöllä pimeässä puhelimen näytöltä.
Olen kirjoittanut kolumneja, joissa hehkutin esimerkiksi maallemuuttoani. Nyt huomaan olevani onnessani täällä kaupungissa, ja tuon sen julki teksteissäni. Jos ei elämä muutu koskaan, ei ehkä tarvitse mitään sanoakaan. Voi leipoa pullaa ja saada vaihtelua kardemumman määrästä. Tai en minä tiedä. Minä olen muuttanut niin monta kertaa, tehnyt niin monessa paikassa töitä ja elänyt elämääni kuitenkin tällä turkulaisen totisuudella, olinpa Lappeenrannassa tai Rovaniemellä.
Aina olen kirjoittanut. Viimeisessä muutossa löysin taas mukana kulkeneita tekstejä, paperilla siis. Kouluaikaiset päiväkirjat vilkaisin läpi ennen muuttoa, enkä löytänyt niistä mitään ainutlaatuista muistettavaa tai jaettavaa. Revin paperia vailla haikeutta. Pari kesää minulla meni siihenkin, kun mökillä luin ystävien kirjeitä ja revin niitäkin. Sukupolveni ihmiset kirjoittivat vielä kynällä tai kirjoituskoneella. Muistot, joita ne herättivät, ovat välillä aika herkkiäkin, ja kun maailma on muuttunut, myös hiukan huvittavia.
Saattaa olla, että olen kuvitellut kirjoittavani itse kirjan, joka on muuta kuin oppikirja. Näin ei ole tapahtunut. Ei ole niitä kaikkia kykyjä, joita tarvitaan, Luen silti vahingossa muiden kirjoittamia, joita ei olisi tarvinnut julkaista - siis jostain syystä rima on kustantajalla ollut alhaalla, Jos edessäni nyt olisi sellainen kirja - luin yhden kyllä joulunaikaan - en kuitenkaan alkaisi arvostella sitä tässä. Miksi pilata jonkun toisen ilo? Kai ne huonotkin kirjat myös jotain tuottavat - kirjoittajalle ja kustantajalle.
Pyydetty lehtijuttu on aina haaste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti