Interraililla keskellä talvea

18.12.2017 lähtee laiva  Turusta Tukholmaan. Opiskelijaporukka aloittaa joululomaansa laivan aamiasbuffetissa, yön valvoneina, yhdessäolon huumassa. Voin kuvitella olotilan - mutta siitä on 40 vuotta, jostain vastaavasta. Me syömme kunnon aamiaisen, juomme kahvit ja katoamme laivasta Tukholman pimeyteen, tosin laivan ikkunasta näkyvät kaupungin valot. 

19.12.20017 Ostettiin paikkaliput Tukholma-Kööpenhamina-junaan. Muuten meillä on 2 viikon seniori-interrraillippu, jolla saa matkustaa yhteensä 5 vapaavalinnaista päivää junissa. Vain joskus tarvitaan paikkaliput.

Kävelysilta laivalta Tunnelbanaan on pimeä ja pitkä, osin liukas. Gärdetin asema löytyy, ja Centralstationilta alkaa ensimmäinen junamatka, 5 tuntia. Linköping - Norrköping  jne.. Kun ensimmäisen kerran lähdin ulkomaille, päädyin junalla Tukholmasta Norrköpingiin ja Finspångiin kesätöihin.  Kesän hohto oli yksinasumisessa, vieraassa maassa pärjäämisessä ja tietynlaisessa ympäristön haltuunotossa. Tutustuin työkavereihin, joiden mielestä suomalainen opiskelija oli jotenkin eksoottinen. Niinpä minut vietiin ampumaradalle ampumaan haulikolla ja kuljetettiin Vätternin ympäri autossa, jossa apina istui olkapäälläni. Ostin vanhan polkupyörän, maalasin sen postinkeltaiseksi ja ajelin maalaisteitä ihaillen ruotsalaisia lehmiä. -Ruotsin maaseutu oli hieno.

Kun maass  on lunta ja järvet jäässä, se on talviunta Ruotsin tässä päässä. Alvesta, Lund ,Malmö ja Tanska. Juutinrauman ylitys on aina hohdokasta. Merta riittää ja riittää, tunnelia myös, juna kiitää ja kummallekin muistuu mieleen Silta-sarja, jota innolla katsottiin. Me ajoimme siltaa yksinä ensimmäisten joukossa silloin, kun se oli vasta avattu.

Yleensä luen aina matkoilla, ja aina muuallakin kuin matkoilla... nyt en ottanut luettavia kirjoja mukaan, koska haluan katsoa ulos, kokea junat joka tasolla, rauhallisen matkanteon. Jos olisimme lentäneet, olisimme jo perillä. Ensimmäisen yön olimme laivassa, toiseksi menemme hotelliin. Tämä ei ole niin yltiöpäistä matkantekoa, että torkkuisimme yöt asemilla.

Eilen kotona oli hetken sellainen olo, että en halua minnekään. Se olo tulee aina ennen matkaa, jota on suunnitellut monta viikkoa, valinnut varusteet ja pakannut, ostanut liput. Ja sitten - ovet lukkoon kahdessa paikassa ja luottamus että hyvin menee.

Kööpenhamina, junan vaihto. Täällä voisi olla kauemminkin. Jazz Festival kesällä, ehkä. Matkalla Jyllantiin... Junat ovat vielä junia, niissä istutaan ja ne liikkuvat. Kännykät ovat muita kuin matkapuhelimia. Niissä on joulukortit, kartat, sähköpostit, pankit ja muistot. Jopa häiritsevät asiat. aina mukana, pienessä koossa. Isoin merkityksin - kuvin ja tekstein. Äänin. Väristyksin. Sitten on vielä aktiivisuusmittari erikseen. Huhhuh.
Itsepähän olen. Aikani lapsi. Osin muumio. Osin ajan tasalla.

20.12.2017 Fredericia, Tanska, Hotel Postgaarden
Oltiin täällä yksi yö, hyvin nukuttiin. Vanhanaikainen hotellitunnelma, hyvää tanskalaista ruokaa. Aamulla aamiaisen jälkeen menoksi taas.
Aamu nousee sumusta. Nousemme junaan ja jatkamme matkaa Flensburgiin ja sieltä Saksaan. Junassa on tilaa ja hyvät penkit. Juna ajaa vähän matkaa myös meren rantaa, Koldingissa. Täällä on oltu kesien mökkilomille mennessä. Päivänvalo lisääntyy, asemien seinissä on graffiteja. Jossain vaiheessa kuulutetaan, että kaikkien täytyy vaihtaa junaa. Kun se perutaan, konduktööri pyytelee
nauraen anteeksi.


Juna Flensburg -Hampuri
Istumme 2-kerrosvaunun yläkerrassa. On kiva katsella ylhäältä taloja, vihreitä niittyjä ja peltoja, tasaista maisemaa. Pysähdytään pienillä asemilla. Hampurissa on puoli tuntia aikaa junanvaihtoon. Helppoa on tähän asti ollut löytää raiteet, istumapaikat, kantaa tavarat ja pitää huolta toisistamme.

On 2 reppua, koirakangaskassi ja minun käsilaukkuni. Käsilaukku on työkalupakki. Siinä on Buranaa ja Rennietä, hammasharja ja laastaria, Tavel Documents eli passi ja lippu.

Saksa näyttää Saksalta kuten ennenkin. Ei siis paljon kummemmalta kuin Suomi. Ekan luokan vaunu on rikki, mitä konduktööri pyytelee moneen kertaan anteeksi. 100 ihmistä joutuu siirtymään johonkin toiseen vaunuun, kun rikki oleva vaunu jätetään jollekin asemalle.

Dortmund ja Dusseldorf, asemia kuin  koulun maantiedosta, tai saksan kursseilta. Muistan tämänkin ekan kerran kohdanneeni - Saksan mustat teollisuuskaupungit Ruhrin alueella - keväällä joskus 70-luvulla, kun  ekskursiolla kierrettiin Saksaa ja puut kukkivat, vaikka Suomessa oli vielä talvi. Heidelbergissä syötiin pizzaa Vier Jahreszeiten - teki vaikutuksen, kun vieläkin muistan. Pizza ei ollut arkiruokaa Suomessa.

Reput selkään ja menoksi, junan vaihdot vielä Dusseldorfissa ja Venlossa.

21.12. Tyttären kotona Hollannissa
Täällä on joulukuusi ja kaasutakka, kaunista ja tunnelmallista. Joululauluja suomeksi kuuluu radiosta, ihmisillä on hyvä tahto.

22.12. Pääsemme tutustumaan lapsenlapsen kouluun. Koulu on villi paratiisi.  Koululuokka on tilava, siellä on kaikkea kivaa. Shakkipeli, kirjahylly, sohva, pöytä, liitutaulu ja kaikenlaisia materiaaleja oppimiseen. Ihmiset ovat ystävällisiä, tervehtivät, kertovat koulusta, lapsista lähtee ääntä tarpeeksi.

Ihminen oppii niitä asioita, jotka kiinnostavat. On hyvä, kun saa oppia omassa rauhassa

23.12. Aatonaatto, käymme ostoksilla ja uimahallissa. Tuomme taloon tulppaaneja, pähkinöitä ja leipää. Täällä on hyvä kävellä, maa on tasainen, ei ole liukasta, on tarkkaan rajatut kävely-, pyörä- ja autotiet. Katselemme hollantilaisia taloja kulkiessamme. Ikkunoista näkee sisälle toisin kuin muissa maissa, joissa yksityisyyttä suojellaan. Täällä me näemme, kuinka meitä vanhemmat seniorit pelaavat korttia ja jovat olutta talon yhteisissä tiloissa, ulkona on rollaattoreita ja muita kulkuneuvoja.

Illalla osallistutaan kaupunginosakävelyyn pimeässä. Ikkunoissa on valoja, pihoilla lyhtyjä ja koristeita. Matkan varrella nähdään pieniä kuvaelmia joulusta tai kuullaan musiikkia. Leikkikentällä tarjotaan kuumaa kaakaota ja keksejä ja naapurit toivottelevat toisilleen hyvää joulua. Sanoisin tätä mukavaksi yhteisöllisyydeksi. Maassa, jossa ihmiset todella asuvat lähellä toisiaan.

24.12. Toinen tyttäreni miehineen ja koirineen tulee Sveitsistä joulunviettoon. Kun herään, kahvi on jo keitetty, joulupuuro hautumassa. On niin joulu. On läheiset lähellä, on Gammeldanskia kahvin kanssa ja kuusessa tuikut. Amaryllikset kasvattavat vartta lisää ja niiden istutusastiasta tehdään laiva.

Joulurauhan julistus katsotaan Suomen Turusta, vävy ja lapsenlapsi katsovat Lumiukko-leffaa joulupedillä takan edessä.

Ruokia valmistuu pikkuhiljaa. Vegaanisia laatikoita ja kaikkea muuta hyvää. tämä on yhdistelmä kaikkia kotoisia perinteitä, ilman pakkoa mihinkään.  - Voin muistella viimeisiä Munterinkadun jouluja Turussa isän ja äidin kanssa. Säännöt olivat tarkemmat ja ruokapöytä notkui. Lihaliemet ja piirakat, normaalit kinkku- yms. hössötykset. Purkkiherneetkin. Joulutorttu lopuksi ja sen päälle Enkeli taivaan...

Ja sitten kiltit lapset keräsivät astiat ja tiskasivat.

Lahjat on pakattu ja asetettu kuusen alle. Pikkutonttu jakaa ne. Hän saa itse parhaan lahjan: shakkilaudan. Pelikavereiksi lupautuvat molemmat vävyni ja innostunein mies, vanhin pelaaja, joka Turussa pelin valitsi.

Nautin tästä. Saan lukea ja kirjoitttaa, kävellä ulkona koiran  kanssa, nauttia sisällä tunnelmasta. Lapsenlapsi on perheen koomikko. Tuli perseen alla on leikin nimi. Lapsi kun osaa kolmea kieltä, suomea, hollantia ja englantia, ja kaikki muut siihen päälle mitä google kääntäjästä löytyy.

25.12. Joulupäivä menee hissunkissun. Nuoret lähtevät kylpylään naapurikaupunkiin ja me jäämme lapsen- ja koiranvahdeiksi. Rauha tekee hyvää. Lapsi pelaa shakkia, koira makaa omana itsenään, sopeutuu minne vaan.

Alppiruusu kukkii jouluna 

26.12. Olemme jo ottaneet haltuun tämän pikkukaupungin. On katsottu kirjasto, leffateatteri, uimahalli, kaikkiin on lyhyt matka. Nuorena oli samat kriteerit kun vaihdoin paikkakuntaa. Etsin aina ne kaikki ja sitten tiesin, viihdynkö. Nytkin kaikki löytyy kotoa Suomessa, sopivan matkan päästä.

27.12. Syntymäpäivä. Lapset yllättävät viemällä aamiaiselle vegaaniravintolaan. Huippujuttu. Jatkamme ravintolasta kuntokeskukseen. Porukka vähän hajoaa, koska yksi reppu on kadonnut. Kävelyä tulee päivässä yli 7 kilometriä. Ei siinä aktiivisuusmittarillakaan ole enää valittamista.

Ilta kotona, puhumme kesästä, mökistä, Suomeen tulosta ja Tanskaan menosta. Huomenna osa meistä menee junalla Kölniin.

Köln

Tottunut junamatkailija ottaa rennosti

28.-30.12. Köln
Junalla tultiin, kirkkoon käveltiin. Toiset kiipesivät torniin, minut sästettiin siltä. Kuljin katselemassa kirkon ympäristöä ulkona ja tutkimassa matkamuistomyymälän. Käytiin kahvilla ja kakulla ja lähdettiin ajelulle metrolla, tarkoitus oli mennä kylpylään, mutta sinne ei sitten jonotettukaan. Ihmeellistä tässä Euroopassa on tietenkin se, että muissa maissa on paljon ihmisiä,   Suomi kun on harvaan asuttu ja kaikkialla on yleensä tilaa. Toisin sanoen mikään ei kannata? Kun ei ole asiakkaita,
kävijöitä, maksajia?

Tornin saa kiivetä 544 porrasta. 

Kölnin metro

Hotelli Lindner City Plazan sauna kelpaa meille. Tulee vaan vahingossa lausuttua joku sana ja toiselta lauteelta kuuluu: hallo, Ruhe! Saksalainen halusi saunarauhaa, ja siihen sauna  hyvä olikin, kun siellä oli vielä rentouttava jäähtymishuone. Musiikkia ja ruusuntuoksua vaaka-asennossa pyyhkeen alla..

Toisena iltana syömme hyviä hampurilaisia ravintolassa, toisena tapaksia toisessa.. Ravintolat ovat täynnä, ihmiset lähellä toisiaan ja ääntä paljon. Ihanaa vaihtelua hiljaiseen kotioloon Suomessa..Koira viedään iltakävelylle hotellista sateiseen kaupunkiin ja se tekee selväksi, että tämä ei ole koiranilma. Sisään hotelliin nukkumaan, sanoo vanha neiti.

Matkallaolo avartaa aina tavalla, jota ei ennestään tunnista tai muista. Junissa on mukava matkustaa, hotelleissa viipyä, ravintoloissa syödä. Ei tämä mikään suuren budjetin reissu ole, ja kotonakin on hyvä olla. Tällä vaan todistaa, että pystyy suunnittelelmaan matkan, löytämään kaikki kulkuneuvot, aikataulut, portaat ja raiteet.

30.12. Vuosi loppuu huomenna. Toiset lähtivä Kölnistä Sveitsiin kotiinsa, haikeuden huokaus - ja me palaamme vielä kahdeksi yöksi Hollantiin.

31.12.2017  vuoden viimeinen päivä - vesipeuhaamassa, paljon virtauksia ja pyörteitä, liukumäki ja poreet ja suomalaisittain hiukan vaatimaton suihkusysteemi eikä saunaa ollenkaan.

Illalla syödään tortilloja isommalla porukalla, kaksi poikaa leikkii yhdessä kuin veljekset ja aikuiset keskustelevat kolmella kielellä. Kielten osaaminen on rikkaus, jota voi koko ajan vielä lisätä. Puhumalla. Lukemalla. Uskaltamalla aina avata suunsa, vaikka onkin suomalainen. Monesti mietin joka sanan jokaisella kielellä, joita osaan. Suomi ruotsi saksa englanti. Sitten tulee vahngossa jo pääteltyä joitakin hollanninkin sanoja. Joskus nuorena ansaitsin rahaa kääntämällä teknisiä tekstejä. Oli sanakirja, sähkökirjoituskone ja puhelin.. ei ollut googlea eikä tekstejä voinut lähettää sähköisesti. Vein kirjoitetut käännökset bussiin, jolta tilaaja ne haki, jos siis oli kiire. Sitten tuli postifax, jotakin ihmeellistä. Minäkö vanha? Ei kai.

Ilotulitus on interrailretkemme huipennus, odottamaton sellainen. Värejä taivaalla joka puolella, pauketta ja meteliä, kaiken päälle täysikuu. Haikeus matkan loppumisesta, siitä, että lapsiaan näkee taas joskus x ajan kuluttua, mutta tietää, että he pärjäävät. Ja niin minäkin.


1.1.2018 Uusi vuosi, aamu valkenee, paluumatka alkaa bussipysäkiltä. 
On oltu matkalla 15 päivää, matkantekoon menee vielä 2 päivää. Dussedorfista Hampuriin menevä juna on myöhässä 40 minuuttia.Odotusaikaa tulees siis myös Hampurissa, ja ehdimme syömään unniperunaa. Loppu menee yhtä kyytiä Kööpenhaminaan - junalautalla ajetaan väli Puttgardenissa Saksasta Tanskaan. Jopa passit katsotaan lautalle mennessä.

Kööpenhaminasta löytyy hotelli Ansgar, juuri sopiva meille. Pieni Ei mitään ylimääräistä - pikakahvia ja  huoneessa, esteetöntä.
Lähellä rautatieasemaa, hyvä aamiainen... ja sitten junaan.

2.1.2018 viimeinen reilipäivä: Ruotsin läpi Suomeen. En vieläkään lue junassa kirjoja, sillä edelleen haluan kuulla ja tuntea matkanteon, katsella vaihtuvaa maisemaa, ruotsalaisia junia ja kaupunkeja. Pieni - hyvin pieni - paniikki tulee, kun juna kulkuun tulee joku häikkä ja joudumme tulemaan hitaasti hitaasti. Tukholmassa otetaan taksi ja ajetaan sillä satamaan. Ja ruotsinlautalla on meille pikku hytti, jossa herätessä ollaan Turussa. Bravo.